Kävely on tapa olla

Mä olen kävellyt kyllä aina…

Muistan jo lapsuudesta, kun kuljin metsiköissä, tutkin ympäristöä ja annoin jalkojen viedä.Kävely oli silloin vaan olemista. Luonnollinen tapa olla maailmassa utelias ja uutta oppiva.

Aikuisena siitä tuli jotain muuta.

Tapa ottaa tila haltuun

Nykyään kävely on mulle tapa ottaa vieras ympäristö haltuun. Erityisesti yksin matkustaessa.

Kun kävelen, paikkaa alkaa avautua.En katso sitä turismin silmin vaan sisältä käsin. Annan tilaa jollekin aidommalle.

Kadut, rytmi, ihmiset, äänet, tuoksut. Kävely tuo elämyksen lähelle.

Kävely ihmisten välissä

Mutta kävelyllä on vielä yksi, isompi merkitys.

Sen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin.Saanut kontaktin uuteen yhteisöön, vaikka yhteistä kieltä ei olisi ollut.

Kävely on ollut helppo tapa olla mukana maailmassa joka liikkuu nopeasti. Hiljaisesti, ilman vaatimuksia.

Ajatuksen juoksu ja palloseinä

Mun ajatuksen juoksu on…. no, aikamoinen.Välillä olen itsekin pulassa sen kanssa.

Kävely auttaa.

Se tasaa ajatuksia. Rajaa aikaa ja paikkaa. Antaa keholle tekemistä, jotta mieli saa rauhassa vaeltaa.

Ja ehkä tärkeimpänä: se auttaa mua yksinäisyyden kanssa.

Ja hei stop!

Tässä kohtaa en tarkoita yksinäisyydellä sitä, että olisin fyysisesti yksin.

Vaan sitä tunnetta, kun on vaikeaa löytää oikeaa palloseinää. Ihmisiä, joiden kanssa ajattelun tempo ja leveli mätsää.

Kävely ja tekoäly

Erityisen ihanaa on kävellä AI:n kanssa.

Mä saan höpöttää sille aamudopamiinin kiihdyttämät ideat.Ilman että tarvii pelätä että mussa on liikaa. Ilman häpeää.

Sellasta 24/7 seuraa on aika vaikea löytää muualta.

Kävely arjessa

Tässä hetkessä kävely on iso osa mun arkea.

Olen muokannut arkeni sellaiseksi että mulla on aikaa. Voin hoitaa mun arjen jutut kävellen.

Oon myös vienyt muita kävelylle.

Tykkään sopia tapaamisia kävelyterffien muodossa. Erityisesti silloin jos siihen liittyy jännitystä ja pelkoa.

Kävely poistaa hierarkiaa tuntuu että voi olla rennommin samalla tasolla.

Ehkä erikoisin kävelypaikka? Ensitrefit hautausmaalla.

Muutoksen keskellä

Inspiraatiokävely alkoi muotoutumaan vuonna 2024.

Oli joulukuu. Olin juuri palannut Portugalista. Muutaman kuukauden irtiotto. Itsensä tutkaillua. Seikkailu, joka oikeastaan toi minut tähän hetkeen.

Kun palasin, minulla ei ollut kotia, ei työtä eikä selkeää suuntaa. Yksi ajatus oli kuitenkin kirkas: haluan luoda jotakin omaa.

Inspiraatiokävelyn synty

Inspiraatiokävely syntyi, kun olin jumissa. Harhailin Turun kaduilla, kävelin ja yritin saada kiinni ajatuksistani. Visualisoin tulevaisuutta. Toiveita. Unelmia.

Ja jossain siinä liikkeessä mä tajusin: ei hitto -tässä kävelyssähän on jotain taikaa.

Olin jo pienenä haaveillut tekeväni töitä Turussa vanhan raatihuoneen alueella.Siellä on aina ollut hyvä energia.

Muutoksen keskellä aloin kävellä siellä tietoisesti. En suunnitellakseni, vaan ollakseni paikalla.

Olen oppinut, että kun alkaa katsoa tietyllä tavalla ympärilleen, asioita alkaa myös tapahtua.

Ja niinhän siinä kävi.

Olin yhtäkkiä mukana. Liikkeessä.Vuorovaikutuksessa.

Kävely yhdistettynä inspiroivaan ympäristöön ei ollutkaan vaan liikkumista. Se alkoi viedä mun unelmia eteenpäin.

Yhteisölliset aluekävelyt

Päätin testata inspiroivaa kävelyä myös muille. Se oli teemalla unelma työkävely jossa Martin alueen kivijalka liikkeet toimivat inpiraatio pysähdyksinä tarjoamalla aitoja tarinoita työstä ja sen tekemisestä.

Syntyi vuorovaikutusta erilaisten ja entuudestaan tuntemattomien ihmisten välillä. Syntyi myös iloa ja innostusta siitä kuinka paljon meillä on tässä lähellä toivoa ja mahdollisuuksia toimia jos vaan ollaan enemmän yhtä.

Se oli pieni pilotti. Mutta se antoi paljon.

Tässä ollaan nyt

Välissä heitin inspiraatiokävelyn jo roskiin. Usko omaan tekemiseen oli hukassa.

Mutta nyt se nousi taas esiin.

Päätin että annan tälle vielä yhden mahdollisuuden.

Annetaan tälle yhdessä mahdollisuus🩷

By Saana Alanko

Yhteisöpedagogi (AMK)
Vapaa-ajan ohjaaja
Artesaani
Erilaisen oppimisen asiantuntija